Optimi kunnallispoliitikko olisi aktiivinen kokopäiväeläkeläinen, jolla olisi vielä ilmiömäinen tahtotila ottaa kaikista mahdollisista asioista selvää.
Paljon helpommalla itse pääsisin, kun olisin vaan tietämättömänä ja hiljaa. Tietämättömänä olisi paljon onnellisempi ja varmempi olotila. Ei tarvitsisi turhaan "stressata". Ei tarttis omaa aikaa käyttää yhteiskunnan hyväksi. Nauttisin vai kokouspalkkiosta.
Jospa olisinkin vain ajattelematta?
Ei sovi minun arvomaailmaani, että olisin ajattelematta, ja myös vaikuttamatta. Omatuntoni rupeaisi soimaan voimakkaasti mollissa. Täytyy pyrkiä tavoittelemaan sellaista tilaa, jossa lähes kaiken tietäisi ja ymmärtäisi sekä pystyisi myös vaikuttamaan. Yli-ihminen.
Lopuksi pitää vielä muistaa demokratian pelisäännöt, jotka saattavat lannistaa yltiöinnokkuuden.