Astuimme autosta ulos ja laitoimme lumikengät jalkaan. Siitä vaan jalkaa toisen eteen aurauspenkan yli kohtalaisen jyrkkää rinnettä alaspäin ja kohti ryöniä. Voimalinjan kohdilla oli melkoisesti lunta, jopa hieman liiaksikin asti. Saavuttuamme kuusimetsän puolelle lumen määrä väheni siedettäväksi. Siitä sitten melkein alkoikin jo ryönin ensimmäiset purot. Välillä lumikenkä upposi märkään ja vetiseen maahan. Toisinaan sauvankin meni kymmeniä senttejä märkään mättääseen. Lienee nämä märät kohdat olleet lähteitä.
Matkamme jatkui ja oja muuttui ajan mittaan syväksi ryöniksi. Liikkuminen on kohtalaisen hankalaa, puita oli kaatunut, oli märkiä kohtia ja toisinaan piti loikkia virran toiselle puolelle. Askel kerrallaan eteenpäin. Ryönin molemmin puolin oli sankka havumetsä ja pohjalla oli jokseenkin valotonta.
Kyllä se konekin lämpeni rämpiessä ja rupesi paita kastumaan.
Eläimiä oli jälkien perusteella ryöneissä liikkunut paljon. Kauriin pisuja ja papanoita oli siellä sun täällä. Myös makuupaikkoja näimme kymmeniä. Kauris oli myös kuopsutellut puiden alusia etsiäkseen syötävää. Toisinaan kulki eläinten polkuja ryönin toiselta puolelta toiselle. Jäniksen jälkiä oli myös paljon. Myös nälkäinen ilveskin oli saalistaan ollut etsimässä.
Sää oli retkipäivänä pilvinen. Lunta ei satanut. Karttaan merkityn reitin kiersimme myötäpäivään. Aikaa meni lumikenkäillessä noin puolitoista tuntia ja matkaa taitoimme vain 1,5 km.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti